Totuus esiin: Espoossa on hyviä ja huonoja päiväkoteja. Rahaa tarvitaan, mutta se ei ratkaise kaikkea.

Nyt kouluikäinen lapseni oli yksivuotiaasta alkaen kolmessa eri espoolaisessa päiväkodissa, yhteensä reilut kuusi vuotta kun esikouluaikakin lasketaan mukaan. Kaikki päiväkodit olivat suuria kunnallisia yksiköitä. Ensimmäinen ja kolmas päiväkoti olivat loistavia, niiden välissä ollut – onneksi melko lyhyeksi jäänyt tuttavuus – taas ei. Päiväkotien johtajien taito- ja asenne-erot näkyivät selvästi.

Työn sujuvuuden ja perheiden palvelemisen kannalta olennaisinta on usein päiväkodin kulttuuri: jo ihan siitä lähtien tulevatko työntekijät ajoissa töihin vai myöhästeleekö osa jatkuvasti. Näinkin perustavanlaatuisia ongelmia todella esiintyy eikä silloin kyse ole rahasta vaan nimenomaan asenteista.

Henkilökunnan asenteisiin vaikutetaan eniten johtamisella ja työhyvinvoinnilla. Johtamistaitoja tarvitaan myös työilmapiirin parantamisessa ja säilyttämisessä. Moni yksikkö on pitkälti vetäjänsä näköinen.

Johtamisessa tasapuolisuus ja motivaation ylläpitäminen ovat todella tärkeitä taitoja. Arjen jaksamisessa ei niinkään tarvita erityisiä tyky-päiviä, vaan ennemminkin työntekijöiden tarpeiden jatkuvaa kuuntelua ja arjen vuorovaikutusta.

Silti myös ryhmäkokojen pienentäminen ja erityislasten tarvitseman tuen lisääminen ovat tärkeitä ja kaikkiin hoidossa oleviin lapsiin vaikuttavia seikkoja. Ilman rahaa niitä ei saada.

Johtamista ja johtajia haukutaan usein turhiksi. Totta onkin, että huonoista johtajista on lähinnä harmia. Hyviä johtajia sen sijaan tarvitaan kipeästi, muuallekin kuin päiväkoteihin.