Vappu on työn ja opiskelun juhla. Molemmat ovat juhlansa ansainneet.
Työ ja opiskelu ovat olennainen osa useiden suomalaisten tasapainoista elämää. Ilman niitä – jos kyse ei ole omasta tietoisesta valinnasta, jonka seuraukset on valmis kohtaamaan – tasapaino on vaarassa järkkyä.
*****
Toukokuun ensimmäinen päivä on maassamme virallinen liputuspäivä. Se on nimetty suomalaisen työn päiväksi.
Perinteisesti vappu on usein mielletty työväen juhlaksi. Työväestön oloja onkin pitkään ollut syytä kehittää. Nyt voisi kuitenkin olla tärkeintä kiinnittää huomiota siihen, miten työtä saadaan tarjotuksi mahdollisimman monelle.
Nyky-Suomessa esimerkiksi vappupuheissa vuosikymmeniä esitetty iskulause ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä ja kahdeksan tuntia lepoa” mielletään jo arkipäiväiseksi ohjeeksi, joka tosin vieläkin on ruuhkavuosia elävälle perheenäidille tai -isälle melko mahdotonta toteuttaa.
*****
Työtä ja opiskelua sekä niistä maksettavia korvauksia ei voi pitää itsestäänselvyyksinä. On haihattelua luulla, että kaikki vanhat saavutetut edut olisi mahdollista säilyttää ja saada päälle vielä uusia.
Vanhoista tavoista ei väkisin kannata pitää kiinni. Sekä työn teettämisen että tekemisen pitäisi olla nykyistä kannattavampaa Suomessa, ja siksi tarvitaan muutoksia. Työn hintaa ja työstä sopimisen ehtoja olisi kohtuullistettava, jotta nykyistä useampi pääsisi työstä nauttimaan.
Tämä tarkoittaa totutusta luopumista. Se ei ole kaikille helppoa. Aivan ensimmäiseksi ihminen onkin yleensä valmis luopumaan vain sellaisesta, mikä ei ole itselle erityisen merkityksellistä. Minä esimerkiksi voisin luopua vaikkapa vappumarsseista.
*****
Haluan nähdä vapun myös yrittäjien ja yrittämisen juhlana. Yrittäjänä toimimisella on keskeinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Yrittäjänä toimivat tekevät erittäin tärkeää työtä.
Työ voi olla omasta tai toisten mielestä hyvin tai huonosti palkattua, tai jopa täysin palkatontakin. Työstä saatava raha on yksi arvon mittari, mutta ei missään nimessä ainoa.
Toisaalta progressiivinen palkkaverotuksemme ja osin progressiiviset palvelumaksut, samoin kuin monet muut kannustinloukut, pitävät huolen siitä, että ansiotyön hedelmiä tasataan paljon – jopa niin runsaasti, että työn tekemistä tai siinä etenemistä ei läheskään aina pidetä taloudellisesti houkuttelevana.
Mielestäni työstä, yrittämisestä ja ahkeruudesta olisi syytä hyötyä nykyistä enemmän, myös taloudellisesti. Ihmisiä passivoimalla tämä yhteiskunta ei menesty.
*****
Soisin vapun olevan kaikkien suomalaisten juhla. Voimme iloita jo saavuttamistamme asioista ja kerätä voimia tulevaan. Vappu on myös kevään juhla: koen sen uuden alun mahdollisuutena.
Jatkuva itsensä kehittäminen on nykyaikaa. Jos se ei jostain syystä onnistu töissä tai jossain oppilaitoksessa, se onnistuu varmasti jossain muualla, jos tahtoa vain löytyy. Opiskelu ei ainakaan minulle tarkoita vain tutkintoon tai muuhun konkreettiseen suoritusmerkintään tähtäävää oppimista.
Itse suuntaan vappubrunssille ylioppilaslakki päässäni ja vanha viisaus mielessäni: ”vain lukioaikana ihminen tietää niin monesta asiasta niin vähän”. Koen sen elämiseen, jatko-opiskeluun ja työn tekoon kannustavaksi. Toivottavasti moni muu kokee samoin.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 27.4.2016
Jätä kommentti