Saatko kämmenet lattiaan? Seisaaltaan, jalat suorina? Se on nykyään yksi lempivenytyksistäni: helppo ja monipuolinen. Polvia voi myös hieman koukistaa, jolloin pohkeiden sijaan venyvät takareidet. Alaselkä tykkää molemmista tyyleistä.

Aiemmin laiminlöin kehonhuoltoa. Koin, ettei minulla olisi aikaa eikä venyttelystä sitä paitsi olisi hyötyä. Väärin! Kyllä minulla on aikaa. Kyse on vain siitä, mihin valitsen sitä käyttää ja mihin totun. 

Toissa kesästä alkaen olen venytellyt kohtuullisen säännöllisesti monta kertaa viikossa. Kehitykseni on ollut huomattava paitsi taipuisuuden, myös esimerkiksi aineenvaihdunnan osalta. Erittäin edullinen laihdutusvinkki – sen lisäksi, että syö aiempaa vähemmän.

Venyttely rentouttaa ja lievittää stressiä. Palautuminen nopeutuu. Näin myös henkinen joustavuus kasvaa. Olenkin huomannut jaksavani aiempaa enemmän niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

En silti ole ahnehtinut kaikkea tarjolla ollutta: en esimerkiksi tänä syksynä juossut maratonia, vaikka alun perin aioin. En myöskään enää hetkeen ole viitsinyt päivittää sosiaaliseen mediaan aamu- ja välipalojani tai näkemyksiäni valtakunnanpolitiikasta.

Onko kyse jonkinlaisesta vetäytymisestä? Itse koen asian niin, että kun minulla on viime aikoina ollut tavanomaista enemmän vaativia tehtäviä, olen karsinut pois sellaista sälää, jota ilmankin päätavoitteeni eri elämänalueilla voivat toteutua. Olen pyrkinyt pitämään aivokuormani kohtuullisena.

On ollut minulle hyväksi rajata yhteydenpitoa useissa keskustelukanavissa, vaikka kuinka esimerkiksi olisi tehnyt mieli omin sanoin kritisoida ministerien väitteitä siitä, miten yritysten muka vielä pitäisi venyttää jo ennestään kattavaa yhteiskuntavastuutaan.

Äitinikin jo kyseli minulta, onko kaikki kunnossa, kun en yli viikkoon ollut vastannut hänen kysymykseensä. Olin priorisoinut työsähköpostit.

Jos ponnistelee liikaa ja lepää liian vähän, saattaa uupua. Uupumisen ensimmäiset merkit ovat yksilöllisiä, mutta kaikkia sen suuntaisista reaktioista mahdollisesti kertovia viestejä kannattaa tarkkailla tosissaan ja muuttaa ajoissa omia toimintatapojaan, ennaltaehkäisten pahempaa. Kukapa tahtoisi venyä liikaa ja palaa loppuun?

Ihminen tarvitsee jaksaakseen myös huvia. Kävin muutama päivä sitten mukavissa juhlissa, joiden toteutumisesta olin erityisen iloinen, ja eilen nautin marja-aroniapirtelön. Pitäisiköhän päivittää sosiaalista mediaa molemmista tapahtumista? Ainakin oma venyvä aikakäsitykseni sallisi vielä moisen.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 12.10.2020