Matkapuhelin. Älypuhelin. Luin juuri erään pikkulapsen ihmetelleen, miksi tuota laitetta kutsutaan puhelimeksi sen yhden ominaisuuden perusteella – eiväthän kaikki edes käytä sitä sovellusta!

Hyvä huomio. Hieman samanlaista pohdintaa kuin että miksi kirjasto on kirjasto (eikä vaikkapa lainasto), kun sieltä voi lainata kirjojen lisäksi paljon muutakin. Eivätkä kirjaston palvelut rajoitu edes pelkkään lainaamiseen.

Siellä voi myös ladata puhelinta. Lainalaturilla tai jopa latauskaapissa, joka on oivallinen keksintö.

Kiva idea on sellainenkin esimerkiksi monen kaupan eteiseen sijoitettu kaapisto, josta noudetaan postipaketteja: vastaanottaja saa tekstiviestitse puhelimeensa(!) koodin, jonka sitten näppäilee lokerikolle ja ovi aukeaa.

Mutta mitä jos lähetyksen hakija sitten laskeekin puhelimensa hyllylle, ottaa paketin ja pamauttaa oven kiinni? Sinnepä jää puhelin, lukkiutuneeseen lokeroon!

Saisiko oven taas auki, jos näppäilisi koodin uudelleen? Kokeilenpa, kunhan ensin vaan tarkistan tekstiviestistä… Paitsi ettei se onnistukaan, kun se koodi on siinä puhelimessa, joka juuri jäi jumiin.

Ei hätää, postihenkilöt kuulemma saapuvat paikalle noin muutaman tunnin kuluttua, kaupasta voidaan sitten soittaa minulle… Niin, siihen puhelimeen, joka edelleen on siellä kaupalla. No, haen laitteeni sitten kun se varmasti on saatu ulos lokerosta.

Rauhoittavaa olla hetki puheluhiljaisuudessa? Kyllä, ellen ajattelisi jonkun kiireisen asiakkaan juuri silloin pirauttavan. Tai kykyjenetsijän – vaikka heitä käytetään myös, kun työnantaja on ensin itse pilannut sisäisen ja ulkoisen maineensa, eikä muuten meinaa saada avointa paikkaansa täytetyksi.

Kaikkia ei kukaan aina ehdi auttamaan ja viisaat pysyttelevät erossa pahimmista sotkuista. Lisäksi minulta jäi taannoin vastaamatta liuta yhteydenottoja vain siksi, että puhelimeni väitti minun olleen varattu, vaikken ollutkaan. Olin vaan vahingossa valinnut asetuksista tilan ”älä häiritse”.

Soittajien tavoittamattomissa olen silloinkin, kun puhelimeni sammuu pakkaseen tai helteeseen. Saatan olla ahdingossa, jos matkapuhelimeni matkalaturi ei matkalla tomikaan.

Onneksi matkoille lähtemiseni on viime aikoina nopeutunut puhelimeni(!) kameran ansiosta. Aiemmin tarkistin moneen kertaan, ovatko liesi, silitysrauta ja muut vastaavat laitteet varmasti sammutettuina. Nyt saatan ottaa niistä kuvat, jotta en sitten matkalla murehtisi: voin katsoa, jos alkaa epäilyttää. Koskaan en vielä ole katsonut.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 14.4.2021