Tehdään tästä nyt julkista. Poltan joskus tupakkaa. Tähän asti olen kuitenkin useimmiten pyrkinyt sauhuttelemaan salaa. Ylipäänsä olen jo kolmenkymmenen vuoden ajan mieluummin tykännyt tupakoida yksinäni, en porukassa.

Saattaa silti olla huvittavaa, ettei Katariina, 43 vuotta, edelleenkään yleensä polta siihen tarkoitetuilla paikoilla, vaan piileskelee jossain nurkan takana kessuttelemassa. Aivan kuin jokin teini. Kotipihalla kätken tupakkaa kämmeneeni, kun joku kulkee ohi. 

Miksi ihmeessä? Vaikka tätäkin nautintoa on viime vuosina kielletty ja rajoitettu, ei se sentään edelleenkään täysin laitonta ole. Ennemminkin vain paheksuttavaa ja epäterveellistä.

Tupakka vahingoittaa koko elimistöä: se heikentää käyttäjänsä kuntoa ja on useiden sairauksien riskitekijä sekä pahentaja. Tupakka voi tappaa monin eri tavoin.

Polttajan uloshengittämä savu vaarantaa myös muita. Esimerkiksi tupakansavulle altistuneet lapset kärsivät ikätovereitaan enemmän muun muassa korvatulehduksista ja hengitystieoireista. Nykyään esimerkiksi autossa tupakointi onkin kiellettyä, kun kyydissä on alle 15-vuotias lapsi.

Minun ei toki muutenkaan kannattaisi polttaa autossa, ainakaan ajaessani: mitä luultavimmin pudottaisin palavan tupakan penkin alle enkä enää saisi sitä sieltä pois… Kuinkas sitten kävisi? Huonosti.

Omistan nimittäin edelleen savukkeita, jotka eivät sammu itsekseen ja joiden rasioissa ei ole kammottavia kuvia. Varoitustekstejä kyllä löytyy. Eli melko maltillisesti olen tuprutellut, kun tupakkavarastoni eivät missään vaiheessa ole olleet erityisen suuret.

Ihmettelen toisinaan, miksi jotkut minua nuoremmat naiset vaikuttavat kovin ryppyisiltä – kunnes muistan, että hehän ovat tupakoineet säännöllisesti ja pitkään. Nyt heidän kasvonsa voidaan arvioida näyttävän jopa kymmenen vuotta vanhemmilta kuin samanikäisillä tupakoimattomilla.

Mutta en minäkään siis nuhteeton ole. Enkä erakko. Olen joskus poltellut juhlissakin. Kauan sitten puolisoni ja poikani hakivat minut ja erään miespuolisen työkaverini toimiston kekkereiltä. Hän pääsi samalla autolla kotiinsa. Lapseni ihmetellessä tupakantuoksua huijasin, että se tuli tästä kaverista.

Kun myöhemmin illalla peittelin poikaa nukkumaan, hän totesi: ”Äiti haisee sille vieraalle miehelle!”

Se oli minulle ihan oikein.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 7.12.2020